Pääsiäisloma

Hui, taas on mennyt puolitoista kuukautta sitten viimeisimmän postauksen. Osasyynä on ehdottomasti ollut se, että ei täällä tapahdu mitään, mistä jaksaisin kirjoittaa muutamaa riviä enempää. Sitten kun jotain tapahtuu, niin ei minulla ole aikaa tai jaksamista siitä kertoa, sen takia kaikki postuakset tulevat aina niin myöhässä. Mutta nyt tosiaan olisi vähän kertoiltavaa! Paljon kuvia luvassa!

Olin siis hostäitin korvaleikkauksen johdosta väliaikaisesti toisessa perheessä ensin kolme viikkoa ja sitten kaksiviikkoisen pääsiäisloman jälkimmäisen viikon belgialaisen ystäväni Helenin hostperheessä asumassa. Saavuin Béziersiin 10.4 ja lähdin 17.4, viivyin siis tasan viikon. Ja tähän viikkoon mahtukin paljon, oman perheeni kanssa kun en ole mitään tehnyt sitten joulun…

Aloitimme maanantaina perinteisesti tekemällä pienen shoppailukierroksen Polygone-kauppakeskuksessa ja syömässä maailman parhaat bagelit siellä, päivän päätti raju ukkosmyrsky (jota Helen pelkäsi aivan kamalasti, joudun aina lohduttamaan että se on vain staattista sähköä ja se kuulemman auttaa vähän :D). Voin sanoa, että uni maittoi sen jälkeen, kun olin raahannut ensin matkalaukkua Foix’n asemalta junaan, junasta Toulousen asemalle ja sieltä taas kaksikerroksisen junan ylempään kerrokseen, sieltä alas ja ulos Béziersin asemalle. Toulousessa ihanat ranskalaiset kysyivät oikein sankoin joukoin, että tarvitsenko apua ja Toulouse-Béziers junassa ihana skotlantilainen nuori yliopisto-opiskelija auttoi minua kapeissa ja jyrkissä portaissa sen järkyttävän matkalaukun kanssa. Pessimistinä olen taipuvainen ajattelemaan, että Suomessa olisin saanut taittaa niskani ja muljauttaa käteni sijoiltaan raahatessani isoa matkalaukkuani aivan yksin. Suomi 0 – Ranska 1.

Tiistaina tehtiin reissu Montpellieriin, loman ensimmäisenä viikkona kun Helenin matkalaukku oli varastettu junasta ja mukana lähti lempivaatteiden, uusien (kalliiden) meikkien, eReaderin ja polaroidkameran lisäksi läppäri: näin ollen Helenin piti saada ostettua uusi jostain kaupasta, joka löytyy myös Belgiasta (takuu) ja Montpellierissä oli lähin Fnac. +25 celsiuksen lämpötilat ja pilvettömältä taivaalta porottavan auringon suosiessa meitä, käytimme tehokkaasti koko päivän kierrellen Montpellierissä, shoppailessamme vaatteita ja meikkejä ja tietokoneen Helenille. Käväismme myös Ikeassa ostamassa Helenille Gifflarin korvapuusteja, johin viime kerralla hänet tutustutin, ja minulle Pollyja ♥ Väsyneinä, palaneina ja köyhinä kotiuduimme myöhään illalla Béziersiin!

Keskiviikkona oli ohjelmassa La Salvetat, pieni vuoristokylä ison järven rannalla. La Salvetat on monille Ranskassa vieraille tuttu näky kaupan hyllyiltä, sillä kylän liepeillä sijaitsee mineraalivesitehdas ja täältä tulevan vesi on samannimistä kuin kylä itse! Kylä oli nyt idyllisen rauhallinen, mutta Helenin hostäidin kertoman mukaan se on kesällä aivan tupaten täynnä lomalaisia. Teimme pienen piknikin järven rannalle ja uitimme jalkoja vedessä, joka oli itseasiassa yllättävän lämmintä ja teimme pienen promenaden, joka päättyi siihen, että ilman kenkiä  kävellessäni astuin kastanjan bogueen eli siihen piikikkääseen kuoreen, jonka sisällä kastanjat kypsyvät. Hieman vain sattui. Tämän jälkeen teimme vielä kävellen pienen kierroksen itse kylässä, jossa Helenin hostvanhemmat ennen asuivat ja vielä ennenkuin lähdimme, kiersimme koko ison järven ympäri autolla (n. 35km lenkki) ja sitten alkoi 1,5 tunnin kotimatka vuoriston serpenttiiniteitä pitkin, Pollyja ja Gifflareita nauttien. Illalla tein vielä Helenille kauan lupailemiani Aitoja Suomalaisia Korvapuusteja, kelpasivat hyvin!

Torstaina oli rantapäivä! Suuntasimme Valras Plagelle supermarketin kautta, josta teimme ilahduttavan (? ehkä hieman kyseenalainen adjektiivi tähän yhteyteen) löydön: Lapin Kultaa ja Lindemanin Bière à la ceriseä :D Kyseessä on Helenin belgialainen lempiolut, joka maistuu kuulemman aivan limulta ja riemulla ei meinanut olla rajoja – toisin oli omalla kohdalla, ei voi kun sääliä ranskalaisia, jotka erehtyvät Lapin Kultaa ostamaan. Miksei täällä voisi myydä jotain kunnon kaljaa? Palatakseni takaisin asiaan, päivä rannalla sujui oikein mukavasti kolmioleipiä ja artisinaleja eli itsetehtyjä jäätelöitä nauttien, auringossa loikoillen ja jopa kerran urheasti meressä (kaulaa myöten!) kastautuen. Minulla ja Helenillä on aina tapana bongata muita ulkomaalaisia, tällä kertaa rannalta löytyi norjalaisia, brittejä ja hollantilaisia – jätän teidään tehtäväksi arvata, mitä kansalaisuutta edustivat ne muut kieroon katsotut ja hyvin palaneet, meressä uivat turistit. Iltapäivllä kotona nopean suihkun kautta laitoimme laittauduimme ja otimme suunnaksi Julietten, Helenin ja minun yhteisen ranskalaisen kaverin, yllätyssyntymäpäiväjuhlat! Yökyläilyn merkissä vietetyt 14 tuntia sisälsivät catwalk-kilpailun (jonka Joshua voitti upealla twerkkauksellaan), lattialle tiputetun kakun, poishäädettyjä kutusmattomia vieraita ja pantomiinin (minä, Helen, Mathilde ja Cameron voitimme pistein 23-11!!) sekä myös aivan älyttömän ihanan koiran, joka olisi kovasti halunnut nukkua lattialla patjoilla minun ja koiria pelkäävän Helenin välissä, mutta joka lopulta hädettiin sohvalle :D

15 sekuntia tämän jälkeen pahvilautanen petti kakun alta ja noukimme
kakun palasia lattialta... :D

Perjantaina kotiuduttamme, otettuamme suihkut ja syötyämme vähän, lähdimme tutustumaan Saint-Guilhem-le-Désert -nimiseen kaupunkiin samassa dèpartementissa. Kyseessä on vanha vuoren juurelle syntynyt kylä, jossa vuorella sijaitsevan luostarin munkit aikoinaan asuivat. Luostarista on jäljellä enää olemattomat rauniot vuoren rinteellä, mutta kylä on hyvin säilynyt. Paikka oli aivan älyttömän ihana, oli niin kivaa kuljeksia katuja pitkin shortsit jalassa ja katsella ympärilleen ja nauttia siitä ilmapiiristä, mikä näin kesän turistikauden ulkopuolella oli hyvinkin rauhallinen. Kylä on osa Santiago de Compostelan pyhyinvaellusreittiä ja tämä tarkoittaa, että vierailijoita kertyy vuodessa melkoinen määrä. Kesällä siellä saa kuulemman raivata itselleen tilaa kyynerpäätaktiikalla – kuulostaapa houkuttelevalta… Jokunen kilometri ennen kylää on kolme erillistä siltaa, joista vanhinta nimiteään Pont du Diableksi eli Paholaisen sillaksi. Nimen takana on vanha myytti, jonka mukaan sillan rakennusvaiheessa paholainen tuli joka yö keskeyttämään ja purkamaan päivän edistyksen. Eräänä päivänä työmiehet tekivät sovinnon paholaisen kanssa, ja sopivat, että tämä voi saada ensimmäisen sielun, joka ylittää sillan. Sillan valmistuttua yksikään rakennusmiehistä ei ollut valmis uhraamaan itseään, niinpä he lähettivät koiran ylittämään siltaa. Raivostuneena petoksesta, paholainen yritti tuhota sillan, mutta ei kyennyt siihen. Näinpä hän heittäytyi sillalta veteen – tästä nimitys Paholaisen silta. Pelkästään Ranskassa on noin tusinan verran muitakin Paholaisen siltoja, jokaisen sillan nimi saa alkunsa erilaisesta tarinasta (jokaiseen kuitenkin liittyy paholainen), tämä oli juuri tämän nimenomaisen sillan nimen tarina. Silloilta hypitään alla virtaavaan jokeen jatkuvasti, kielloista huolimatta, ja joka vuosi siellä kuolee ihmisiä. Itsekin näimme muutaman nuoren miehen hyppäävän komeat voltit takaperin matalimmalta (juurikin siltä vanhimmalta, Pont du Diable nimityksen saaneelta) sillalta, mutta Helenin hostisä on kuulemma nähnyt jonkun hyppäävän alas korkeimmalta sillalta ja eikä siis mitenkään itsemurha mielessä, vaan ihan vain tyhmyyttään ja huvikseen.

Kirkon takana vuorella näkyvät luostarin rauniot

Pont du Diable

Lauantaina Helen oli vatsataudissa, joten pysyimme koko päivän kotona ja otimme rennosti. Sunnuntaina teimme puolikkaan päivnä reissun Perpignaniin katsomaan Mondial du ventia eli Tuulilajien mailmanmestaruuksia. Tämä siis käsittää ainakin kiteboardingin ja wind surffin, näiden kahden erosta en sen tarkemmin tiedä enkä oikein muutenkaan ymmärrä koko hommasta mitään, joten ei siitä sen enempää :D Tuulta oli todellakin oikein mukavasti ja hiekkaa oli kokoajan silmissä – kisat kun siis, totta kai, olivat rannalla. Tästä päivästä ei oikein ole hirveästi kerrottavaa, ajoimme reilu tunnin sinne, viivyimme reilu tunnin siellä ja sitten ajoimme kiertoreittiä 1,5h takaisin Helenille rannikkoa pitkin. Ihan hienon näköistä kyllä oli!

Maanantaina koitti kotiinpaluu kamalan matkalaukun kanssa ja tiistaina alkoi taas koulu, jossa odottikin heti BAC blanc de sciences eli ”tieteiden” (fysiikka, kemia, bilogia ja psykologia yhdistettynä) preli, johon onnistuin vastaamaan yhteen tehtäväkokonaisuuksista hyvin suppeasti, mutta ainakin yritin ja se on se pääasia. Mutta se siitä, pitää säästää jotain seuraavaankin postaukseen! Seuraava postaus tulee varmaankin jo tällä viikolla, sillä se on lähes valmiina lunnoksissa – luvassa vähän asiaa koti-ikävästä, kulttuurieroista, kielimuurista ja muista ongelmista.

À la prochaine, bisous! Mirka
PS. Eilen tuli muuten tasan 8 kuukautta Ranskassa!