Mites se Suomi sitten?

Nyt on tullut muutama kommentti siitä, miten oli aivan käsittämättömän typerää minulta lähteä näin myöhään vaihtoon, kun kaikki kieleni tulevat rapistumaan pois ja kouluni kärsimään tästä vuoden mittaisesta laiskottelulomastani täällä Ranskassa. Kaikkein eniten nämä/tämä anonyymi tuntui olevan huolissaan siitä, miten tulen saamaan äidinkielen yo-kokeestani hylätyn arvosanan. Minun olisi vain viisainta jättää kateellisten (siltä ainakin kovasti kommentoija(t) vaikutti) kommentit omaan arvoonsa, mutta tunnetusti provosoidun helposti. Niimpä päätin avata vähän Suomen lukio-opintojani, ehkä tämän postauksen jälkeen kukaan ei tunne tarvetta tulla kertomaan, miten typerän vastuuttomasti ja huomionhakuisesti käyttäydyn vaihtoo lähtiessäni. Hohoijaa...

Mukavaa tietää, että koulumenestykseni on näin suuri kivi muiden ihmisten sydämmellä. Itse en ole juurikaan huolissani. Englanti täällä paranee kohisten, kun yritän edes jotenkin pysyä kärryillä ranskalaisten opinnoissa ja luen esimerkiksi kaikki ranskan ja englannin kursseilla pakolliset kirjat englanniksi - jonka lisäksi näyttää siltä, etten pysty lopettamaan uusien kirjojen tilaamista bookdepository.comista (vararikko kolkuttelee kohta ovella, tässä on tullut ostettua 20 kirjaa 2,5 kuukauden aikana.. hups). Tästä johtuen kirjoitankin englannin jo syksyllä, pelkkien pakollisten kurssien voimalla. Englanti on kuitenkin itselleni sen verran sujuvaa, että se muutama kuukausi aikaa riittää minulle aivan hyvin kuulunymmärtämisen ja kieliopin kertaamiseen, sanavarasto kasvaa nyt vaihtovuoden aikana ihan mukavasti.

Tämä on myös se syy, miksi päätin siirtää ruotsin vasta keväälle - sinne minun täytyy vielä kerätä sanavarastoa, harjoitella kielioppia ja parantaa luetun- ja kuulunymmärtämistä, siihen ei se pari kuukautta riitä kunnolla. Ja muut syksyllä kirjoitettavat aineeni, filosofia ja yhteiskuntaoppi, menevät miten menevät. Yh on aika vahva luotto, että olen pohjatyön jo tehnyt hyvin kursseilla ja kun nyt vielä aktiivisesti seuraan ajankohtaisia asioita, harjoittelen kirjoittamista ja sitä kriittistä ajattelukykyä, tulen pärjäämään ihan kiitettävästi pienellä kertauksella. Kaikki aina valittavat miten oikein sydämmensä pohjasta inhosivat yh1 ja yh2 kursseja, koska hyi - politiikkaa ja taloutta. Itseäni kumpikin kiinnostaa valtavasti ja se tekeekin sen minulle niin helpoksi. Filosofia onkin vähän isompi työmaa, mutta se menee sitten miten menee, tuskin siinä olisi paljon eroa vaikken vaihtoon olisikaan lähtenyt.

Ylioppilaskirjoitusteni hajautussuunnitelma

Kevään kirjoituksissa onkin sitten vastassa ruotsi, jota alan lukemaan oikein urakalla heti kun syksyn luku-urakka on alta pois. Tarkoituksena on saada hyvä arvosana ja olen valmis sen suhteen tekemään töitä, sillä eihän tämä uuden kielen oppiminen aivan ilmaiseksi tule, samalla jo ennestään heikompi kieli joutuu väistymään tieltä. Ranskaakin yritän lukea mahdollisuuksien mukaan paljon, lähinnä hioakseni oikeenkirjoitusta ja kielioppisääntöjä. Äidinkielen eteen en luultavasti tee muuta kuin lue mahdollisimman paljon erilaisia kirjoja ihan laidasta laitaan. On tullut jo aika monesti todistettua, että mitä enemmän lukee kirjoja, niin sitä vaivattomampaa on kirjoittaa.

En myöskään huolehtisi esimerkiksi kurssimääristä tai opetussuunnitelman vaihtumisesta, sen suhteen ei ongelmia pitäisi olla. Kurssimäärät tulee kevyesti täyteen enkä ole jättänyt pakollisia kursseja roikkumaan, joten OPSin vaihtuminen ei tuota ongelmia. Jos anonyymi itsekin saa täyteen sen noin reippaat 90 kurssia, mikä itselläni tulee olemaan aika lähellä sitä lopullista määrää, niin hienoa - ymmärrät siis, minkä määrän työtä olen tehnyt. Toivottavasti tämä antaa mielenrauhan anonyymille, lukusuunnitelmiani ja ensivuoden kurssivalintojan en tänne enää jaksa alkaa latelemaan, kun eiväthän ne edes kenellekään kuulu. Tämänkin postauksen kirjoitin ihan vain sen takia, etten vastaisi inhottavaan kommenttiin pitkällä ja viellä inhottavammalla kommentilla ja täten vajoaisi samalle tasolle. Toivon tämän postauksen myös lopettavan ilkeän kommentoinnin liittyen koulunkäyntiini Suomessa.

Tähän mennessä suoritetut kurssit

À tout tard, bisous!

Ranskalainen kouluarki

Eli tässä postauksessa jaarittelen millaista se jokapäiviäinen arki ranskalaisessa lycéessä on, nyt kun kaikki tietävät, miten koulutusjärjestelmä toimii. Tämä postaus perustuu omaan tietämykseeni ja omiin kokemuksiini koulussani, ei kannata siis olla turhan fundamentalistinen tätä lukiessa!

Ensinnäkin ja kaikkein tärkeimpänä asiana: opettajia pitää kunnioittaa. Opettajia ja kaikkia muitakin koulun työntekijöitä teititellään ja kutsutaan sukunimeltä, kuten kaikkia aikuisia, jotka eivät ole pyytäneet sinuttelemaan. Täällä ei väitetä vastaan opettajalle, täällä ei naureta opettajan virheelle ja jos korjaa opettajaa, on se tehtävä varovaisesti tyyliin "minusta tuntuu, että asia on näin eikä noin" - on todella röyhkeää vain tokaista, että opettaja teki virheen.

Puhelimen käyttö tunneilla on täysin kielletty ja myös rangaistava teko. Joissakin kouluissa on kiellettyä käyttää puhelinta ylipäätään koulun sisäpuolella.

Ja tässä kohtaa meno muuttuu kummaliseksi: täällä ei opettajia kiinosta yhtään oppilaiden tupakointi. Meillä on tupakkapaikka koulun porttien ulkopuolella (viime vuonna se oli sisäpihalla) ja siellä sellaiset plusmiinus 70 opiskelijaa polttaa joka välitunti tupakkaa ja juttelee tupakoivien opettajien kanssa siinä samalla. Meidän koulussa opettajat eivät myöskään pahemmin tunnu välittävän, vaikka oppilas käärisikin sätkää kesken tunnin.

Koulupäivät ovat pitkiä, todella pitkiä. Täällä on normaali koulupäivä ainakin 8-16, usein on koulua 8-17 ja joinakin päivinä voi olla jopa 8-18. Ainut poikkeus on keskiviikko, jolloin kaikilla ranskalaisilla loppuu koulu kello 12. Keskiviikkoisin on "harrastuspäivä" eli kaikilla jotain harrastavilla on treenit iltapäivällä/illalla, koska muuten ei oikein arkena ehdi.

Koulupäiviä perutaan täällä Ranskassa aina, jos on kova vesi- tai lumisade tai ukonilma - mikä on kyllä kieltämättä naurettavaa, ihan kuin oppilaat olisivat sokerista tehtyjä. Mutta esimerkiksi kun meidän toinen liikunnanopettaja kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen, ei koulupäivää peruttu.

Kouluun kuljetaan vallan bussiella, monet alla viiden kilometrin päässäkin tulevat kouluun bussilla. Bussit menevät yleensä vain kahdesti päivässä, aamulla yksi siinä 7-8 välillä ja sitten iltapäivällä yksi 17-18 välillä. Kauemas menee busseja yleensä vain muutamana päivänä viikossa: esimerkiksi meidän lycéessä Foix'ssa käy oppilaita Ax-les-Thermesistä, joka on sellaiset rapsakat 40 kilometriä/40min matkan päässä, sinne/sieltä kulkee bussit maanantaiaamuna, keskiviikkoiltapäivänä, torstaiaamuna ja perjantai-iltapäivänä - viikolla oppilaat yöpyvät koululla.

Oppilaat voivat tosiaan asua koululla, jos he asuvat liian kaukana yms. Tällöin oppilasta kutsutaan termillä intern. On myös pensionnere-oppilaita ja demi-pensionnere -oppilaita. Pensionnaire on opiskelija, joka ei syö koululla vaan menee joko kotiin syömään tai tuo omat eväät syötäväkseen lounastunnilla. Demi-pensionnaire taas on opiskelija, joka syö koululla.

Mitäs muuta... Ainiin! Opiskeltavat asiat oppitunneilla ovat usein Ranskan näkökulmasta, kirjoissa puhutaan hyvin harvoin mitään muusta Euroopasta tai Euroopan ulkopuolisista maista. Toisaalta ihan ymmärrettävää, onhan Ranskalla pitkä ja värikäs historia, mutta ei se hyväksikään ole, että keskitytään liian paljon vain oman maan asioihin. Tosin, olen ymmärtänyt, että ES-linjan opiskelijat ovat vähän kansainvälisemmin suuntaantuneita ja opiskelevat asioita ainakin jossain määrin laajemmasta perspektiivistä, mutta vannomaan en mene.

Lisäksi ranskalaiset arvostellaan asteikolla 1-20, eipä siis ihmekään etten tehnyt kehenkään vaikutusta toteamalla Suomessa saavani englannista arvosanaksi ysejä :D

Tässä kaikki tällä kertaa, bisous! Mirka

Ranskalainen koulutusjärjestelmä

Eli tässä postauksessa kerron, miten tämä ranskalainen, kieltämättä melko ärsyttävä, koulutusjärjestelmä toimii ja miten se eroaa suomalaisesta. Koulun arjesta en tässä postauksessa kerro, tämä postaus nimittäin tulee jo olemaan aika pitkä ilman sitäkin. Mutta, seuraavassa postauksessa on luvassa sitten lisää siitä ihan tavallisesta kouluarjesta. Luultavammin siinä en aio puhua mistään muusta, joten se tulee sitten olemaan aika lyhyt postaus.

Koulutusjärjestelmän rakenne
Ranskalainen koulutus on akateemisesti hyvin korkeatasoista ja vaatii todella korkean työmoraalin. Ranskassa kaikissa ensimmäisen ja toisen asteen kouluissa lukuvuosi on trimester eli kolmijaksoinen. Suurin lähtökohtainen ero Suomeen verrattuna on, että vanhemmat voivat valita joko yksityisen tai julkisen koulun. Stereotyyppistä ajattelua on, että vain rikkaista perheistä tulevat lapset ovat yksityisessä koulussa. Koska kuitenkin julkiset koulut ovat valitettavan usein aivan ääriään myöten täynnä, oppilaiden vanhemmille ei joissan tapauksissa jää muuta vaihtoehtoa, kuin laittaa lapsensa yksityiseen kouluun. Noin 15% ranskalaisista lapsista opiskelee yksityisissä kouluissa. Koulumaksu on koulun alkaessa noin 40 euroa/kk, mutta se nousee asteittain ja lukiossa maksu voi olla jo 250 euroa/jakso. Lisäksi kouluruoka maksaa noin 3-4 euroa/ateria, lasku maksetaan joka jakson alussa. Lisäksi kirjat, kuten Suomessakin, maksetaan itse.

 Useimmat ranskalaiset lapset aloitavat koulutaipaleensa 3-vuotiaana école maternellessa, joka kestää neljä vuotta. Se on yhdistelmä suomalaisesta päivähoidosta ja esikoulusta, ei siellä oikeasti mitään opiskella, vaikka sitä kouluksi kutsutaankin. Syy koulun aloittamiselle näin aikaisin on yksinkertainen: se on ilmaista. "Normaali" päivähoito on maksullista ja aika kallistakin täällä, joten monet laittavat sitten lapsensa mieluummin kouluun.

6-vuotiaana lapset siirtyvät école élémentaireen, joka kestää viisi vuotta. Tästä alkaa ranskalaisten yleinen oppivelvollisuus. Suomalainen vastine tälle on ala-aste. Ja koska olisi aivan liian yksinkertaista numeroida luokat alkamaan ykkösestä, ranskalaiset ovat antaneet ihan omat nimet jokaiselle élémentairen luokalle. Ne ovat järjestyksessä ensimmäisestä viimeiseen: cours préparatoire eli CP, cours élémentaire première année eli CE1, cours élémentaire deuxième année eli CE2, cours moyen première année eli CM1, cours moyen deuxième année eli CM2. Loogista, eikös vain? Ihan laittaa ihmettelemään, miksemme Suomessakin käytä tällaista systeemiä!

11-vuotiaana aloitetaan collegè, joka päättää ranskalaisten oppimisvelvollisuuden viiden vuoden jälkeen. Näin ollen Ranskassa yleinen oppivelvollisuus loppuu 16-vuotiaana. Tälle suomalainen vastine on ylä-aste. Ja mikä vielä loogisempaa, luokka-asteet alkavat sixièmestä eli kuudennesta ja loppuvat troisièmeen eli kolmanteen. Mitä vanhempi olet, sitä pienempi numero luokka-astettasi edustaa, kuten vain järkevää onkin.

Collegèn jälkeen voi valita joko lycée généralen tai lycée profesionelen. Général vastaa suomalaista lukiota ja profesionel suomalaista amattikoulua. Général kestää kolme vuotta, ensimmäisenä vuonnasi olet luokalla seconde (suomeksi toinen), jolloin joudut opiskelemaan kaikkea matematiikasta ranskan kirjallisuuteen, joka on siis erillinen oppiaine; lisäksi on myös ranska omana oppiaineenaan. Tosin ainakin näin premièrellä siellä opiskellaan aivan samanlaisia asioita. Première (suomeksi ensimmäinen) on siis toinen luokka, jolloin valitset linjan, jota haluat opiskella. Vaihtoehtoina ovat Scientifique, Littéraire tai Economiques et Sociales. Ainakaan lycéessä ei tunnu olevan mitään yleistä opetussunnitelmaa, ainakaan sen perusteella miten première L opiskelijatkin voivat samassa koulussa eri opettajilla käydä aivan erilaisia asioita läpi - osalla on jopa eri kirja käytössä!

Linjalla S opiskeltavat aineet: (opiskelija voi valita erikoistuvansa johonkin viidestä viimeisestä aineesta, mutta hänen täytyy silti opiskella kaikkia seitsemää ensimmäistä ainetta)
liikunta
historia&maantieto (jostain syystä nämä kaksi oppiainetta on Ranskassa niputettu yhteen)
englanti
ranska
matematiikka
fysiikka-kemia
SVT:tä (la science de la vie est de la terre: la vie tarkoittaa käytännössä ihmisbiologiaa, tutkiaan soluja, hermojärjestelmää, aivoja, verenkiertoa yms; la terre tarkoitta kirjaimellisesti maata ja tämä puoli SVT:stä on itselleni toistaiseksi vielä vähän hämäränpeitossa, mutta ilmeisesti tässä opiskellaan jotain maantietoon liittyvää, Wikipedian artikkeli mainitsi ainakin vesikehän, ilmakehän ja biosfäärin)
EAT:tä (Ecologie, Agronomie et Territoires: ekologia, maataloustiede ja alueet, ei mitään tietoa mikä tämä on)
ISN (Informatique et Sciences du Numérique: tätä en osaa edes kääntää suomeksi, mutta siis jotain tietotekniikkaa ja digitalisaatiosta)

Linjalla L opiskeltavat aineet: (yleensä lycée tarjoaa vain jomman kumman arts-suuntauksista)
liikunta
historia&maantieto
englanti
ranska
ranskan kirjallisuus
SVT (1 viikkotunti)
fysiikka-kemia (1 viikkotunti)
vieras kieli (saksa tai espanja)
vieraan kielen kirjallisuus (saksa, espanja tai englanti)
latina tai (muinais)kreikka
Arts visuelles (Cinéma tai arts plastiques)
Les arts du spectacle vivant (Histoire des arts, Musique, Théatre, Danse tai Arts du cirque)

Linjalla ES opiskeltavat aineet:
liikunta
historia&maantieto
englanti
ranska
matematiikka
SVT (1 viikkotunti)
fysiikka-kemia (1 viikkotunti)
SES (Sciences Economiques et Sociales)

Lukion viimeisellä luokalla eli terminalella aloitetaan näiden aineiden lisäksi filosofian opiskelu ja tämän viimeisen vuoden päätteeksi jokainen tekee le baccalauréat -kokeen jokaisesta opiskelemastaan aineesta, myös liikunnasta. Kielissä on ainakin L-linjan opiskelijoilla sekä suullinen että kirjallinen koe, mutta muuten kokeet ovat kaikki kirjallisia (paitsi se liikunta tietysti on jotain liikuntaa). Le baccalauréat eli lyhyemmin BAC on ranskalaisten ylioppilaskoe ja -tutkinto, jonka kanssa haetaan yliopistoon. Vaihtoehtona yliopistolle on BAC +2 tai BAC +3 -tutkinto, joka suoritetaan lycéessä. Nimensä mukaisesti se on kaksi tai kolme lisävuotta BACin jälkeen, ja se antaa jonkinlaiset työllistymis- ja jatkokoulutmahdollisuudet, joista en kuitenkaan sen tarkemmin tiedä.

Ranskalaisella yliopistolla eli universitélla on suomalaiseen verrattuna oikeastaan vain se ero, että ainakaan julkisista yliopistoista käytännössä yhteenkään yliopistoista ei ole pääsykoetta, vaan kaikilla ylioppilastutkinnon suorittaneilla on oikeus ilmoittautua opiskelijoiksi yliopistolle ylioppilastutkintoaan vastaavaan koulutusohjelmaan. Tätä kompensoidaan opintojen aikana tapahtuvalla vuosittaisella karsinnalla siten, että vain osa opiskelijoista pääsee etenemään seuraavalle vuodelle, karsinta tapahtuu opintomenestyksen perusteella. Tässä korostuu sen tärkeys, että on lycéessä valinnut oikean linjan opiskeltavakseen, sillä esimerkiksi lääkäriksi ei voi opiskella jos ei ole käynnyt S-linjaa. Tämän myötä ranskalainen koulusysteemi ei jousta yhtä paljon kuin suomalainen.

Huh, sellainen faktapostaus! Tulipahan aika pitkä, mutta kyllähän tämä sen verran laaja aihekin on, ettei yhtään ihme. Tämä ei varmaan kiinnosta monia, mutta koska tiedän tällä blogilla olevan ainakin muutama lukija, jotka harkitsevat vaihtoon lähtöä nimenomaan Ranskaan, tulee tämä ainakin heille olemaan hyödyksi! Seuraavassa postauksessa tosiaan kouluarjesta ja kuulumisista vähän, sitten tulee varmaankin postausta yleisistä stereotypioista yms., joita ranskalaisilla tuntuu olevan suomalaisista.

Bisous!

VITUTTAA 10+1

Näin pidennettynä viikonloppuna kipeänä ollessa on aivan täydellinen hetki koostaa lista kaikesta, mikä täällä Ranskassa ärsyttää aivan suunnattomasti - kipeänä olemisen lisäksi siis. Tätä ei sitten muuten kannata ottaa turhan vakavasti, kaikki jotka minut tuntee, tietää että valitan aina jostain. Kaikesta tästä huolimatta, nautin tästä vaihtovuodesta niin paljon.

1. Internet

Mobiilidata on kallista täällä ja wifejä on harvassa, vielä harvemmassa ilmaiset sellaiset. Se on aika kova paikka kaltaiselleni someaddiktille, joka on tottunut käyttämään whatsappia pääasiallisena viestinnänvälineenä... Whatsappiin kun kerta päästiin, miksi pohjoismaalaiset ovat ainoita jotka sitä käyttävät??

2. Koulu

No ilmiselvät syyt, mutta lisäksi myös se, että koulupäivät on täällä aivan älyttömän pitkiä. Täällä ei ilmeisesti ole minkäänlaista opetussuunnitelmaa, päätellen siitä miten yhden luokka-asteenkin sisällä opiskellaan aivan eri asioita eri opettajilla. Ärsyttää myös, miten joka tunnilla puhutaan "Ranska sitä, Ranska tätä" -tyyppisesti, eikä oppilaille opeteta juuri mitään yleiseurooppalaisesta näkökulmasta ja God forbid, vaikkapa jenkkien tai aasialaisten asioista. Lisäksi oli pieni järkytys tulla Ranskaan, kun Suomessa on tottunut siihen, että opettajan on vähintäänkin korrektia opettaa neutraalisti tuputtamatta omaa vakaumustaan (en ole varma, onko se jopa pakollista tehdä niin), mutta kyllä täällä aika selvästi huomaa muunmuassa historianopettajan ja englanninopettajan olevan hyvin oikeistolaisia.

3. Sunnuntait

Vihaan, vihaan, VIHAAN sunnuntaipäiviä Ranskassa. Mikään paikka ei ole auki, ei mikään ja mitään et voi tehdä. Se on hirveän ahdistava tunne minulle, koska Suomessa olen tottunut siihen, että jos ei mikään muu paikka niin Ismet ja Siwa kyllä on aina auki ja voin mennä keskustaan hengailemaan ja käymään kaupassa. Eipä onnistu täällä.

4. Painostus

Kyllä sitä saa joka päivä jonkun suusta kuulla, miten en puhu tarpeeksi paljon ranskaa, miten en edisty tarpeeksi nopeasti ja miten minun pitäisi opiskella enemmän. Jokainen tuntuu tietävän parhaiten, miten minun kuuluisi kieltä opiskella ja oppia ja monet kokevat lähes velvollisuudekseen joka päivä sanoa asiasta jotain minulle. Se luo melkoisia paineita, aiheuttaa stressiä ja on sen takia jo pari mental breakdowniakin tullut.

5. Tietokone

Välillä tekee oikeasti tosi tiukkaa olla heittämättä tätä Asuksen kannettavaa seinään... Kokoajan tästä on tila loppumassa, kokoajan tämä jumittaa ja sammuilee. Ja ehkä kaikkein ärsyttävintä, se vaihtelee itsekseen järjestelmän kieltä suomen ja ranskan välillä. Lisäksi Netflix ei toimi ollenkaan tällä koneella, ei sovelluksessa eikä internetissä. Myöskään ne sivut, joilta Suomessa tapasin katsoa sarjoja ja elokuvia eivät toimi täällä. Ja tila ei riitä VPN asentamiseen...

6. TV

Kaikki on dubattua, aivan kaikki. En kestä katsoa esimerkiksi Harry Pottereita täällä, koska se vain kuulostaa niin typerältä ranskaksi. Myös tekstitykset (ranskankieliset) ovat aivan äärettömän raivostuttavia täällä, ne ovat aina "vähän jotain sinne päin" ja ovat jäljessä puhetta ja katoavat aina välillä kokonaan. Ja monillakaan kanavilla ei ole mainoskatkoja parhaimmillaan kolmituntisissa elokuvissa??? Ihan tuskaa istua sohvalla kolme tuntia putkeen ja yrittää seurata elokuvaa, kun edes ne vähän helpottaavt teksitykset eivät toimi...

7. Ruoka

Kuvittelin aina välillä Suomessa syöväni epäterveellisesti ja podin huonoa omatuntoa, mutta aivan syyttä suotta... Täällä ruokavalio on 90% vehnää. Vehnäleipää (joka muuten on välillä niin valkoista että häikäisee..), vehnämuroja, pastaa, patonkia... Syön joka päivä aivan älyttömän määrän vehnää, koska yksinkertaisesti vaihtoehdot on aika vähissä täällä - ja sen kyllä huomaa... Lisäksi täällä syödään suklaata kaikenlaisissa muodoissa, kermaa ja juustoa, PALJON. Maitoa täällä ei juoda juuri lainkaan, enkä kyllä ihmettelekään - maito täällä on muovipullossa, jota voit säilyttää avaamattomana vuoden autotallissa ilman, että se menee miksikään. Nam! Ja ai niin, ranskalaisia (u know, chips, fries - ei niitä asukkaita) syödään aivan älyttämösti joka viikko koulussa ja kotona. Ylipäätään se miten epäterveellistä ruoka täällä on, on aika kuvottavaa.

Normaali koululounas

8. Politiikka

Ei muuten kiinnosta ranskalaisia nuoria juuri ollenkaan, voin sanoa. Ihan oikeasti, se on ihan aniharvoin kun ainakaan omat luokkalaiseni ovat perillä edes Ranskan asioista, mikä on ainakin omasta mielestäni aika hälyyttävää ja huolestuttavaa. Puhumattakaan sitten Euroopan tai muun maailman asioista. 

9. Julkinen liikenne

On aivan olematonta isojen kaupunkien ulkopuolella. Ja se on kallista, aivan älyttömän kallista... Esimerkiksi jos haluan Toulouseen, pitää minun ensin mennä bussilla Lavelanet'sta Paimiersiin n.8 euroa/suunta, Pamiersista otan junan Toulouuseen n.10 euroa/suunta ja Toulousessa ostan metrolipun noin 6 euroa/päiväpassi. Nopea laskutoimitus: pelkkiin matkoihin menee yli 40 euroa. Ja matkaa on autolla kuitenkin vain noin 100km/80min, eli ei edes aivan älyttömästi.

10. Raha

Jos tulet Ranskaan, älä edes uneksi, että voit ostaa puhelimella vaikka Subwaysta tai limsa- tai välipala-automaatista jotain. Ja ei, pankkikortti ei todellakaan käy kaikkialla. Itseasiassa se käy vain noin 1/3 paikoista. Mutta ei huolen häivää, jos satut kantamaan shekkivihkoa mukanasi, niin shekki kyllä käy lähestulkoon joka paikassa! Ja tietysti se käteinen.

+1. Suuret pakkauskoot

Ranska - monipakkausten luvattu maa. Edes suklaapatukoita et voi ostaa yksittäispakattuina, vaihtoehdot alkavat 10 patukan paketeista ja menevät sinne 30-40 patukan paketteihin asti. Maito, liha, shamppoo, mausteet, kahvi... Kaikki on monipaketeissa. Viini taitaa olla lähes ainut asia, mitä voit ostaa myös yksittäisinä kappaleina, vaikka toki siitäkin löytyy jättimäisiä monipakkauksia. 

Viikonloput 10.9. - 6.11.

Koska ranskassa koulua käydän joka päivä keskiviikkoa lukuunottamatta (puolikas päivä, koulu loppuu kaikilla kello 12) kello 8-17, joskus jopa kello 8-18, ovat viikonloput sitä aikaa, kun oikeasti jotain tehdään! Alunperin suunnitelmanani oli tehdä joka viikonlopusta erikseen postausta, mutta koska tässä on vierähtänyt melkoinen tovi, etten ole mitään pystynyt postaamaan, niin tehdään tämä nyt sitten tällä tavalla. Varoitus: suuuuuperpitkä postaus, mutta tekstiä on onneksi aika vähän verrattuna kuviin!

10.9.-11.9.
Tämä on edelleen yksi lempiviikonlopuistani täällä! Lauantaina suunnattiin auton nokka kohti Perpignania, Ranskan kaupungeista yhtä eteläisintä. Siellä oli ohjelmassa käytännössä vain lounas ja rannalla makoilu, lämmöstä nauttiminen ja maisemien ihailu. Suunitelmiin ei kuulunut koko selän polttaminen toista kertaa kahden viikon aikana, eikä myöskään rahojen tuhlaaminen uusiin vaatteisiin, mutta kumpikin näistä pääsi tapahtumaan... Minkäs sille voi, että ranskalaisten markettien aurinkorasvojen sk50 ei tarkoita samaa kuin Suomessa sk50 tarkoittaa, tai sille, että rannan tuntumassa oli outlet-kauppa... Hups ja hups.
Sunnuntaina lähdettiin tuttavaperheen kanssa  noin tunnin ajomatkan päähän vuorille tekojärvelle piknikille ja vain nauttimaan rannalla olosta. Se tosin ei onnistunut kovin hyvin, koska noin sata muutakin ihmistä oli keksinyt saman idean ja joka paikassa oli vähän tunkua... Kaiken kaikkiaan kuitenkin, kuten jo sanoinkin, ehkä yksi parhaista viikonlopuista!

Argeles-sur-Mer

17.9.-18.9.

Lauantaina mentiin Ellenin ja Alexin kanssa Toulouseen shoppailemaan. Toulouse on hurjan nätti kaupunki, tykkäsin aivan hirveästi siitä - ja tykkään edelleenkin. Oma tarkoituksenihan oli ostaa farkut ja pari paitaa. No, tulinko kotiin kymmenen kassin kanssa tili tyhjänä, ilman farkkuja? Tulin. Kaduttaako? Ei. 

Sunnuntaina oli meidän regionin eli Midi-Pyrénéesin vaihtareiden reunion, jossa siis periaatteessa vain kaikki tavattiin local coordinator, vastaanotettiin sääntövihkonen ja annettiin yhteystiedot local coordinaattorillemme. Tämän lisäksi tietysti nähtiin kaikki toisemme ja tutustuttiin toisiimme ja voisinpa sanoa saanneeni ehdottomasti yhden ystävän, jonka kanssa uskon olevani tekemisissä vielä vuosienkin päästä. Tämä on juurikin se kaikista paras puoli vaihtovuodessa, kun pääsee hankkimaan elinikäisiä ystäviä ympäri maailmaa!

24.9.-25.9.

Tänä lauantaina meidän kylä juhli fête de noisettea eli pähkinäjuhlaa. Käytännössä siis eräänlainen sadonkorjuujuhla, pähkinät kun ovat iso osa meidän departmentin Ariègen kulttuuria sekä myös sen vientituote! Paikalla oli paljon kojuja, joissa myytiin muunmuassa pähkinöitä erilaisissa muodoissa: suolattuina, kuorimattomina, kuorittuina, sokeriotuina, murskattuina, paahdettuina... Oli kaikenlaisia pähkinäkakkuja ja -keskejä, vaikka ja mitä.
Sunnuntaina mentiin lähelle katsomaan minun ensimmäistä linnaa! Tosin, tästä kyseessä olevasta linnasta oli enää rauniot jäljellä, mutta olivathan ne näkymät sieltä vuoren päältä melkoiset...!

1.-2.10
Tämä oli rento viikonloppu, sunnuntaina oltiin ihan vain kotona, mutta lauantaina käytiin Carcassonnessa katsomassa sen keskiaikaista linnoitusta, joka kieltämättä oli aika vakuuttava näky. Vähän tunnelmaa pilasi, että keskiaikaisen linnoituksen sisällä oleva kylä oli täysin kaupallistettu, joka puolella oli halpaa turistikrääsää myyviä putiikkeja tai vaihtoehtoisesti jotain älyttömän kallista "parempaa" vaatebrändiä myyviä pikkuliikkeitä. Mutta muuten kyllä tykkäsin aivan hirmuisesti, olen aina ollut todella kiinnostunut kaikista keskiaikaisista jutuista. Matkallakin kun nähtiin hieno iso rakennus, kysyin heti mikä se oli. Kun sain vastauksen, että luostari, halusin heti tietää, että mikä luostari: fransiskaani, dominikaani? Milloin rakennettu ja onko siellä tapahtunut jotain merkittävää tai onko joku kuuluisa henkilö vieraillut siellä joskus. Vastaus näihin kaikkiin oli "je ne sais pas" :D Lisää kuvia Carcassonesta pääsette näkemään täältä ja kuvia ylipäätään mun vaihtovuodesta löytyy täältä.

8.-9.10

Tämä viikonloppu oli hauska! Lauantaina mentiin katsomaan kabaree-esitystä, minun elämäni ensimmäinen! En tietenkään tajunnut kaikkia hauskoja vitsejä, mutta oli se silti mahtava show. Se oli läheisessä pikkukaupungissa, Bélestassa. Ennen varsinaista showta syötiin illallinen järjestäjien ja esiintyjien kanssa, koska perheeni siis tunsivat nämä järjestäjät ja pääesiintyjän. Itse show sitten oli lähinnä sitä, että nämä tranformistit esiintyivät ja esittivät sketsejä tai lauloivat (lipsynccasivat oikeastaan). Lisäksi oli neljän naisen ja yhden miehen laulu-/tanssiryhmä, joka ihan oikeasti lauloi.

Sunnuntaina mentiin puolentunnin ajomatkan päähän etsimään kastanjoita ja keräämään niitä, koska hostäiti halusi laittaa niitä sinä viikonloppuna. Kuulostaa aika tylsältä kieltämättä, mutta meillä on aina Alexin kanssa hauskaa kahdestaan, nytkin varmasti naurettiin meidän huonoille vitseille enemmän kuin mitä oikeasti etsittiin niitä kastanjoita. Ja ihan hyvä niin, yhden maistettuani totesin, ettei todellakaan ollut sen arvoista :D

15.-16.10

Tänä viikonloppuna nuorempi hostveljeni, 28-vuotias, tuli tyttöystävänsä kanssa meille kylään. Lauantaina minä ja Alex lähdimme heidän kanssa Andorraan käymään. Mielikuvissani upea vanhanaikainen ja disneymäinen kaupunki sai kyllä kyytiä nopeasti, kun noin kahden tunnin ajon jälkeen saavuimme perille. Autoja ja kerrostaloja joka puolella, ensimmäisenä meitä tervehtii McDonaldsin kyltti. Asuintaloja ei näy missään, koska joka paikassa on viina- ja tupakkakauppoja ja turistikrääsää - että se siitä sitten... Andorra oli periaatteessa eksoottinen vastine Virolle. Viina, tupakka, vaatteet ja meikit yms, ovat siellä huomattavasti halvempia kuin Ranskassa, joten ranskalaiset tekevät päiväreissun sinne ja lastaavat autonsa täyteen alkoholia, nikotiina, Chanellin hajuvesiä ja Diorin huulipunia. Mutta päätin kyllä haluavani käydä siellä vielä juuri ennen lähtö - oli se sen verran halpa paikka! Illalla sitten juhlimme veljen tyttöystävän ja hostäidin syntymäpäivää kaukulla. Sunnuntaina ei tehty mitään kummallisempaa.

apua häiritsee aivan älyttömästi, etten saa näistä kahdesta kuvasta saman kokoisia...

21.-23.10

Syysloma alkoi keskiviikkona ja ensimmäinen lomapäivä eli torstai nukuttiin tyytyväisinä pitkään, mutta perjantaina lähdettiin isolla porukalla Toulouseen tuhlaamaan vähän lisää rahaa... Meitä oli minä, Alex, Ellen, Letizia ja Helen. Helen on belgialainen ja Letizia italialainen. Päivä alkoi lupaavasti kun meidän piti Alexin kanssa juosta 7h10 Lavelanet'sta lähtevään bussiin ja sitten kun siellä hölmistyneenä katselimme ympärillemme kun bussia ei näkynyt, Alex muisti vihdoin että onkin arkipäivä eikä viikonloppu - meidän bussi lähtisikin vasta 7h40. Kun puolen maissa paikalle saapui bussi, kysyin Alexilta KAHDESTI, että eikö se varmasti ole meidän bussi ja ei se kuulemman ollut - onneksi Alex kuitenkin kysyi kuskilta ja tämä vastasi sen tosiaankin olevan meidän bussimme... Hohoijaa :DD Kun pääsimme juna-asemalle, minulla ei sitten jostain syystä toiminutkaan pankkikortti lippuautomaatissa ja minuutti ennen junan tuloa piti mennä palvelutiskiltä ostamaan lippua. Juostiin liput kädessä ulos laiturille ja todettiin että eihän se juna ole vielä täällä. Vilkaistiin saapuvien junien listaa, ja siellä luki että juna on viisi minuuttia myöhässä. Joskus vartin päästä se juna sitten saapui ja sitten odoteltiin vielä reippaasti yli puolituntia että lähdettäisiin liikkelekin joskus, vanhan ja äkäisen miehen vieressä joka mulkoili meidän äänekästä ryhmää hyvin pahasti. Vietettiin superhauska päivä Toulousessa ja paluujunassa löydettyämme paikoillemme, huomasimme istuvamme kenenkäs muun vieressä kuin sen samaisen vanhan äkäisen miehen, johon saimme "tutustua" jo aamulla... Toulousen kuvia löydät lisää täältä.

Lauantaina ajettiin 2,5h päähän isäntäperheen kanssa Lourdesiin katsomaan tätä Ranskan yhtä kuuluisinta pyhiinvaelluskohdetta, josta voitte lukea tarkemmin täältä. Kiersimme katedraalin ympäri, joimme vettä pyhästä lähteestä ja katsoimme kun ihmiset rukoilivat luolassa ihmettä ja parannusta, söimme lounaan ja kiersimme katedraalin vielä kaikessa rauhassa sisältäkin läpi. Paikka oli todella kaunis, voin vain kuvitella miten tupaten täynnä joka nurkka on kesäiseen turistiaikaan, kun nytkin oli todella paljon ihmisiä. Lourdesista on lisää kuvia täällä.

Katseltiin auringonnousua bussista

Helen ja minä

Toulouse

Lourdes

28.-30.9.

Tänä viikonloppuna pääsin Béziersiin yökyläilemään Helenin luokse! Saavuttuani perille, totesin että siellä oli noin 15 astetta lämpimämpää ja kauniimpaakin vielä... *kateellinen* Helenin hostäiti ajoi meidät autolla asemalta ostoskeskukseen, jossa joimme kahvit ja katselimme ympärillemme ja nauroimme kaikelle! Kun saimme tarpeeksemme ostoskeskuksesta, kävelimme kohti vanhaa kaupunkia ja oikaisimme matkalla puiston läpi. joka oli todella upea! Se oli aivan älyttömän iso ja vehreä, siellä oli jättimäinen suihkulähde, patsaita ja kaikkea - ja ratsastipa sen läpi kaksi ratsupoliisiakin! Vanhassa kaupungissa Helen näytti minulle katedraalin ja sen vanhan puutarhan, jonka jälkeen istuimme vielä toisille kahveille ja odottelimme, että Helenin hostäiti hakisi meidät. Illalla katsoimme vielä illallisen jälkeen Me Before You ja vaikka itselle se olikin jo kolmas kerta, itkin silti aivan yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin kerralla...

Lauantaina kävimme katsomassa Cap d'Agden venesatamaa, söimme siellä lounaan ja ajoimme oikealle uimarannalle, Varlas plagelle. Siellä aikamme katseltuamme ajoimme takaisin Helenile, söimme illallisen ja menimme katsomaan "Miss Peregrine's home for peculiar children" -nimisen elokuvan ranskaksi, aika klassinen Tim Burton -elokuva. Sunnuntaina söin lounaan Helenillä ja sitten olikin aika lähteä takaisin kotiin!

Béziers

Cap d'Agde

Varlas Plage

5.-6.11.

Tänä viikonloppuna meillä oli australialainen Casey yökylässä pe-la, sillä hänen hostperheensä oli jollakin minilomalla. Muuten oikeastaan vain juteltiin ja naurettiin tai pelattiin korttia, mutta lauantaina käytiin iltapäivällä katsomassa Foix'n linnaa, josta oli aika hienot näkymät. Siellä taas ärsytin kaikkia ja kyselin kokoajan kysymyksiä, jotka liittyivät linnan historiaan... :D

Sunnuntaina taas Ellen tuli käymään meillä kylässä, jolloin ei ihan oikeasti tehty mitään muuta kuin nauretti vedet silmissä ja pelattiin dominoa (ensimmäinen kerta minulle!!). Meillä on aina hirveän hauskaa kolmistaan, tosin se voi johtua osittain siitäkin, että silloin molemmat australialaiset voivat nauraa minulle kun yritän paksulla suomalaisella aksentilla sanoa "we went to search the church", loistavia ystäviä!

Ensikosketus ranskalaiseen arkeen

Viimeinen päivä Soft Landing Campilla sisälsi aamupalan, jonka jälkeen oli lounaaseen asti aikaa pakata ja saada huone luovutuskuntoon. Minä ja Elisa olimme edellisenä iltana rättiväsyneinä zombie-moodissa pakanneet kaiken omaisuutemme, joten aamupalan jälkeen kaaduttiin takaisin sänkyyn nukkumaan (olette varmaan jo huomanneet, että me kaksi rakastetaan nukkumista?) tosin, siinä ei oikein saanut nukuttua kun Bianca ja Eerika pakkailivat pienoisessa paniikissa omia tavaroitaan, mutta eipähän tarvinnut tehdä mitään. Lounaan jälkeen oli viimeinen orientaatiotilaisuus, jossa käytiin läpi sääntöjä, mitä tehdä jos tulee joku hätä, miten kaikki saavumme isäntäperheisiimme ynnämuuta. Yllätytte varmaan, kun kerron nukkuneeni puolet tästä tilaisuudesta ruotsalaisten vaihtareiden kanssa takarivissä... Koska minun isäntäperhe asuu toisella puolella Ranskaa, olin ensimmäisessä lähtevien ryhmässä ja meitä odotti 7 tunnin junamatka Toulouseen. Aika meni yllättävän nopeasti, kun juttelimme Thorntonin (Uusi-Seelanti), Patrickin (Australia), Even (Australia), Lucyn (Australia) ja Alexandran (Tanska) isäntäperheistämme, soft landing campista, tulevasta koulustamme, alueestamme, aluevalvojastamme ja kaikesta mahdollisesta. Jossain vaiheessa kaikki meistä torkahtivat joksikin ajaksi (kolmeksi tunniksi siis minun tapauksessani).

Asemalla minua oli vastassa hostisäni ja -äitini sekä australialainen hostsiskoni Alex, joka oli saapunut jo tammikuussa sekä viikon meillä viettänyt australialainen Ellen, josta on tullut jonkinlainen siskon ja kaverin välimuoto tässä kahden ja puolen kuukauden aikana. Asemalta ajoimme tunnin Foix'iin, joka on siis noin 30 kilometrin päässä kotoani sijaitseva vähän isompi kaupunki, jossa käyn koulua. Juuri sinä lauantaina oli kaupungissa fête de Foix, johon kuului paraati sekä huvipuostolaitteita. Jäimme sinne Ellenin ja Alexin kanssa, söimme vähän jonka jälkeen juttelimme ja odottelimme Alexin kavaria, Morganea. Kun Morgane tuli, siiryimme katsomaan juuri alkavaa paraatia, joka oli aika komea, kun sirkustaiteilijat esittivät numeroitaan, orkesteri marssi ja soitti musiikkia... Kun paraati oli ohi, siirryimme kokeilemaan muutamaa huvipuistolaitetta. Ensimmäiseen menin kahdestaan Ellenin kanssa. Se oli vähän kuin Linnanmäen Kehrä. Muuten laite oli oikein mukava, mutta siinä kohtaa ei hirveästi naurattanut kun turvapuomi aukesi ja meinattiin lentää kyydistä... Onneksi ei tarvinnut pidellä rystyset valkoisina reunasta ja puomista kiinni kuin muutama kierros, kun laite hidasti aikeena vaihtaa suuntaa. Siinä kohtaa kiljuttiin apua, ja laitehuoltaja tuli laittamaan puomin uudestaan kiinni. Saatteeksi saatiin tyly mulkaisu ja murahdus "älkää liikkuko", ihan kuin olisimme tahallamme avanneet puomin... Tästä huolimatta seuraava laite, johon mentiin Morganen kanssa, oli eräänlainen kieputin. Se oli vähän kuin iso heiluri, joka tarpeeksi vauhtia saatuaan heilahti kokonaan ympäri yläkautta. Korkeimmillaan tämä laite siis oli aika kaukana puiden latvojen yläpuolella, ja tuli sieltä takaisin alas aika vauhdikkaasti. Vähän kouraisi aina vatsanpohjassa, mutta oli se kyllä hauskaa! *adrenaliininarkkari* Kotiin päästyä uni kyllä maittoi hyvin, seuraavana päivänä otettiin aika rennosti kotona. Heti maanantaina alkoi koulu.

Morgane, Ellen, Alex ja minä (ja hattaraa!)

Lähtövalmeunnuksissa meille näytettiin kaavioita ja taulukoita, jotka määrittelivät sitä, miten tunteet menevät vuoristorataa vaihtovuoden aikana. Ensimmäinen käyrä oli pelkkää nousua, kun se kuvasi lähtöjännitystä ja "kuherruskuukautta" kohdmaan kanssa: ensimmäinen kuukausi, kun kaikki on ihanaa ja uutta, tuntuu kuin olisi unelmiensa lomalla. Paitsi että se kuherruskuukausi jäi kyllä ainakin minulla (ja kuulemman myös Elisalla) neljään päivään: Soft Landing Campiin. Sen jälkeen oli kyllä ensimmäiset viikot luokkaa, että kylmää vettä niskaan saavikaupalla. Oli aika hirveää ensimmäisenä päivänä koulussa, kun et tiennyt missä ihmeessä luokkasi oli, koska lukujärjestyksessä luki vain 16N1-03 ja mitään karttaa tai esittelykierrosta et ollut saanut. Puhumattakaan sitten siitä, kun tulet saksan tunnille ja ainut mitä osaat sanoa, on englanniksi: "En puhu ranskaa enkä saksaa." Ja joka tunnilta olin aina myöhässä, koska eksyin aina vähintään kahdesti matkalla luokkaan. Jos joku puhui foyerista tai vie de scolairesta, CDI:stä tai selfistä, tuijotin vain silmät pyöreinä mitään ymmärtämättä. 

Lycée

Nyt on jo onneksi helpottanut paljon, nykyään suunnistan sujuvasti meidän koulussa luokasta toiseen ja kun saksan tunnilla kysytään "Du weichst, Mirka?" ei enään ensimmäinen päähän tuleva fraasi ole "umm what" vaan "je ne sais pas". Kun on liian kylmä viettää hyppytuntia pihalla, osaan kysyä "On va aller à foyer? Où á CDI?" Ja vie de scolairekaan en enään kutsu "the office thingy"ksi! Olen myös alkanut tottumaan siihen, että minä ja suomalaisuuteni on jatkuva ihmettelyn kohde ja että siitä väännetään jos jonkinlaista vitsiä, enää se ei säikäytä eikä loukkaa. Mutta, joka tapauksessa, seuraava postaus onkin sitten yhteenveto mitä nämä viimeiset viikonloput ovat pitäneet sisällään. À tout à l’heure! 

Viva la Paris! Jour 4

Soft Landing Campin viimeinen kokonainen päivä, vähiin käy ennenkuin loppuu! Tältä päivältä ei juuri kuvia ole, mutta tekstiä tulee nyt sitten vähän enemmän. Eilisestä viisastuneina tänä aamuna taisi olla kaikilla vähintään se 20 herätystä ja onnistuttiinkin olemaan kerrankin ajoissa paikalla - aamupala tosin joudittiin uhraamaan, sillä uni maittoi kuitenkin vähän liian hyvin... Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen!

 

sitten kun vielä ymmärtäisi enemmän kuin puoli lausetta... :D

Otettiin taas metro ja tällä kertaa suuntana oli La Fontaine de St. Michelin eli siis St. Michelin suihkulähde. Ihailtiin hetki lähdettä sekä kauempana siintävä Notre Damea, jonka jälkeen käveltiin noin viiden minuutin päähän Hôtel de Villen eteen. Hôtel de Ville on Pariisin kaupungintalo, oikein komea vanha rakennus, joka ei kuitenkaan ollut ihan parhaimmillaan juuri silloin: se oli verhottu rakennustelineillä ja pressuilla meneillään olevan kunnostusprosessin vuoksi. Saimme muutaman tunnin vapaata aikaa, jonka sai käyttää shoppailemiseen tai Notre Damen ihailuun tai ihan vain istuskelemalla portailla. Me nälkäiset kaksi, Elisa ja minä siis, suunnistimme ilmainen wifi ja capuccino silmissä kiiluen kadun toisella puolella sijaitsevaan McDonaldsiin, jossa söimme erittäin epäranskalaisen sekä epäterveellisen aamupalan.

Tämän jälkeen oli aika suunnistaa takaisin hostellille lounaalle ja orientaatiotilaisuuteen, johon osallistui meidän pohjoismaalaisten (sekä muiden eurooppalaisten) tiistaina saapuneiden vaihtarien lisäksi juuri parahiksi lounaalle saapuneet meksikolaiset, australialaiset, amerikkalaiset sekä ties mistä muualta älyttömän lennon jälkeen rättiväsyneet vaihtarit - näin meidän lukumäärä kasvoi kertarysäyksellä noin 30 vaihtarista70 vaihtariin! Aikamoinen määrä kansainvälisiä nuoria.

Kolmituntisen orientaation jälkeen suunnattiin takaisin kaupungille, jotta vasta saapuneet vaiharit saisivat nähdä vähän Pariisia. Saimme neljä tuntia vapaata aikaa ja suurin osa meistä suuntasikin ihan ensimmäiseksi Notre Damea katsomaan. Onnistuin siellä kadottamaan Elisan ja australialaisen Even ja amerikkalaisen Danan, joten päätin kävellä vähän ympäriinsä ja vain ihastella Pariisia. Siinähän kävi sitten niin, että onnistuin eksymään aivan totaalisesti suunilleen toiselle puolelle Pariisia, kuten arvata saattaa :D Ja tietähän ei mitenkään voinut kysyä!! Okei, oikeasti olin kokoajan varma että seuraavasta käännöksestä tulisisin tutulle kadulle ja löytäisin tien omine nokkineni... Ja löysinhän minä lopulta! Ei siihen mennytkään kuin kolmisen tuntia. Parasta oli, että kun löysin tieni Notre Damen luokse, onnistuin eksymään vielä kahdesti matkalla St. Michelinille. Välimatkaahan siinä on ehkä huimat 500 metriä - omistan loistavan suuntavaiston!

Kun vihdoin noin tuntia ennen sovittua aikaa olin tapaamispaikalla, en suostunut enää liikkumaan yhtään mihinkään vaan istuskelin suihkulähteen luona yksin odottelemassa muita. Pikkuhiljaa muitakin vaihtareita ilmestyi paikalle ja juteltiin siinä kaikki yhdessä ja siinä kävi ilmi, etten todellakaan ollut ainut, joka oli eksynyt - melkein kaikki meistä olivat eksyneet jossain kohtaa, jotkut enemmän ja toiset vähemmän. Jossain vaiheessa joku alkoi hyräilemään Spice Girlsiä ja se eskaloituikin nopeasti siihen, että noin 20 nuorta lauloi jokainen vähän erilaisella aksentilla niin kovaa kuin vain pystyi "Yo, I'll tell you what I want, what I really really want, so tell me what you want, what you really really want, I'll tell you what I want, what I really really want..." - hieman saatoimme kerätä katseita, jos ei vielä tässä kohtaa, niin sitten siinä kohtaa kun Spice Girls vaihtui Justin Bieberiin :D

Norja, Suomi, Meksiko, Australia, Yhdysvallat... ♥