Blogin ylösnousemus

Neljä kuukautta on vierähtänyt täydessä hiljaiselossa täällä blogin puolella... Tämä postaus on omistettu selittelylle, kuulumisten kertomiselle ja tulevaisuuden pohtimiselle.

Aluksi oli tarkoitus päivitellä jo joulukuussa kuulumisia tänne: pidin vähän taukoa, koska hostsiskoni Alex oli lähdössä joulukuun alussa takaisin Australiaan ja halusin viettää mahdollisimman paljon aikaa Alexin kanssa ja näin teinkin. Mutta sen jälkeen ei kirjoittaminen vain onnistunut. Ei tuntunut yhtään siltä, että pystyisin istumaan alas ja kirjoittamaan jotain järkevää - nyt vasta on tullut tämä kirjotuspalo takaisin. Anyway, mitä on tapahtunut sitten viimeisimmän postauksen?

Tuli retki Strasbourgiin ja tuli joululoma, tuoden mukanaan muunmuassa nuoremman hostveljen kyläilemään. Tuli uusivuosi ja juhla kaverilla ja kouluarki. "Normaalisti vaihto-oppilaan pitäisi tammikuussa jo pystyä tekemään kaikki kokeet aivan samalla tavalla kuin ranskalaistenkin", hostäitini sanoi ja aiheutti henkisen romahduksen, raivokohtauksen ja sen jälkeen hirveän stressin, mutta oikessahan hän oli.

Virheitä tietysti teen vieläkin hirveästi, lauserakenteet ovat yksinkertaisia ja vaikeamman sanaston kanssa saa lehteillä sanakirjaa kuumeisesti - mutta puhun ranskaa, melko sujuvasti. Jos lähtiessä taitoni ja ymmärrykseni lähenteli 10 prosenttia, nyt se on jo mennyt hujahtaen ohi 70 prosentin. Vielä on 3,5 kuukautta jäljellä kymmenestä kuukaudesta ja kesäkuussa häämöttää DELF-tasokoe.

Helen 19-vee !

19.4. on edessä väliaikainen perheenvaihto oman hostäitini leikkauksesta johtuen, hänen toipilasaikansa aikana asun ensin 3 viikkoa Foix'ssa, viiden minuutin päässä koulusta ja sitten muutan vielä viikoksi Béziers'iin Helenin luokse ja pääsiäismaanantaina 17.4. koittaa kotiinpaluu ja vaihtovuotta on jäljellä enää 10 viikkoa, huh! Aika menee pelottavan nopeasti nyt kun kieli on hallussa ja on kavereita, joka päivä löytyy lisää syitä, joiden vuoksi voisin jäädä Ranskaan pysyvästi - mutta samaan aikaan kaipaan kokoajan enemmän ja enemmän Suomea ja kaikkea sieltä.

Karnevaalista lisää kuvia löytyy täältä

Yksi syy, joka vahvasti puoltaa tänne jäämistä, on tämä sää. En asu rannikolla, vaan vuorten välissä pienessä laaksossa (Vallée de l'Áriège), joten tällä ei ole niitä sademyrskyjä tai "code jaune/orange/rouge: vent violent" -varoituksia rajusta tuulesta, mutta lämpöäkään ei toisaalta ole yhtä paljon - mutta kyllä täällä tarkenee näissä maaliskuisissa +18 - +22 asteen keleissä :) Täällä on paljon palmuja, vaikka en nyt ihan etelässä asukaan ja ne piristävät kyllä aina kummasti mieltä, jos on koti-ikävä (voin sanoa, kun katselet vierekkäin kuvia palmuista ja Suomen vaakasuorasta räntäsateesta, koti-ikävä häipyy nopeasti!).

Colliouresta lisää kuvia täällä

Myös Suomessa odottava yo-kokeiden luku-urakka pelottaa, mutta tiedän, että se ei ole mikään mahdoton työmaa ja sitä ehtii murehtia sitten Suomeen palattua. Kaikki minut tuntevat tietävätkin, että etukäteen stressaaminen on suuri vahvuuteni ja stressistä valittaminen on terapeuttisempaa kuin jonkin tekeminen sen stressin vähentämiseksi! Suuret puheet siitä, että vaihtovuoden aikana tulen löytämään itseni ja saamaan äkillisen valaistuksen sen suhteen, mitä haluan tehdä lukion jälkeen, ovat kyllä haihtuneet tehokkaasti. Tuntuu että vaihtovuosi on vain hämmentänyt entisestään omia mietteitä tulevaisuuden suhteen eikä niihin ole löytynyt mitään selvyyttä, mutta onhan tässä lähes kokonainen vuosi aikaa päättää. Epävarmuus ahdistaa aina välillä, mutta siitä pääsee yli, kun keskittyy muihin asioihin. Ja eihän tämä vuosi aivan hukkaan ole valunut itsetutkiskelun osalta, esimerkiksi omat poliittiset mielipiteet ovat muuttuneet, vahvistuneet ja selkeytyneet, mikä tuntuu hyvältä - vihdoin on sellainen olo, että identiteetin polittinen sivu on muotutunut ja olen saannut itsevarmuutta mielipiteideni ilmaisemiseen.

Pian palailen blogin puolelle kirjoittelemaan Ranskasta yleisellä tasolla, silmällä pitäen mahdollisia tulevia Ranskan vaihtareita! À plus, bisous!